Journalismi ja sen tulevaisuus

Journalismi ja sen tulevaisuus

Moni meistä elää onnekseen sellaisessa yhteiskunnassa ja sellaisessa maassa, jossa voimme jokaisena päivänä joko lukea sanomalehtiä, katsoa televisiouutisia, kuunnella radiota, tai selailla vapaasti internetiä. Voimme siis seurata sitä mitä journalistit eli toimittajat haluavat meille kertoa. Journalismi ja sen rooli yhteiskunnassa on tärkeä; jo 1700-luvulla todettiin kuinka lehdistö on oikeastaan neljäs valtiomahti, joka vahtikoiran tavoin valvoi niitä kolmea muuta ja kertoi niiden väärinkäytöksistä. Mutta mitä journalismi on nykyään, antaako se edelleen vapaasti tärkeää, riippumatonta ja oikeaa tietoa, ja mikä oikeastaan on sen tulevaisuus? Pureudutaanpa hetkeksi tähän kiinnostavaan aiheeseen.

Journalismin tila nykypäivänä

Journalismin perustavoite on melko kunnianhimoinen: sen tehtävänä on paitsi kerätä tietoa, myös varmentaa sen oikeellisuus, eritellä se ja lopulta saada tieto ihmisille erilaisten joukkoviestimien avulla. Erityisesti yhteiskunnan kannalta ajankohtaiset, tärkeät ja kiinnostavat asiat sekä ihmiset ovat juuri sitä, mistä haluamme kuulla – ja josta meille halutaan tietoa antaa. Journalismia voi olla monenlaista lajia: on tutkivaa journalismia, talousjournalismia, tiedejournalismia – ja jopa viihdejournalismia. Viimeksi mainittu onkin lyönyt itsensä läpi viimeistään viimeisen parin-kolmenkymmenen vuoden aikana, eikä vähiten erilaisten sensaatiolehtien ja klikkiuutisten takia. Toisaalta kaikki mediaksi laskettava ei välttämättä ole journalismia: joskus jopa propagandaa tai lobbaamista kutsutaan harhaanjohtavasti journalismiksi. Mediassa, mukaanlaskien internet, voidaan myös esittää valheita, täyttä fiktiota, ja mainoksia. Journalismiin liittyy siis tiedollisia ja eettisiä normeja, joita julkaisut ja itse journalistit haluavat noudattaa, ja joita Suomessa myös itsesääntelyelin eli Julkisen sanan neuvosto valvoo ja tulkitsee. Journalistien voidaan sanoa myös tukeutuvan tasapuolisuuden ja tosiasiallisuuden kaltaisiin yleviin periaatteisiin.

Toisaalta monen mielestä journalismi on jo pitkään ollut suuressa murrostilassa, sekä meillä Suomessa, että maailmalla; jotkut puhuvat suorastaan kriisistä. Sanomalehtien levikit ovat laskusuunnassa, televisio ja sen yleisö on sirpaloitunut vahvasti, ja internet sekä digitalisaatio haastavat perinteisiä medioita yhtä enemmän. Kaupallistuminen ja politisoituminen kyseenalaistavat tietyllä tavalla journalismin rehellisyyttä ja lahjomattomuutta. Eikä sovi unohtaa suoranaisia hyökkäyksiä journalismia ja lehdistöä kohtaan, kuten olemme nähneet tapahtuneen esimerkiksi Yhdysvalloissa viimeisten muutaman vuoden aikana – “valeuutiset” on terminä kaiketi jäänyt sanavarastoomme pysyvästi. Julkisen tiedon avoimuus ja median sananvapaus myös nykyisenä verkkoaikana on melko monitahoinen asia, johon vaikuttavat useat tekijät kuten vaikkapa poliittiset ja taloudelliset sidonnaisuudet ja riippuvuussuhteet. Murrokseen vaikuttaa myös se tosiasia, että journalismi ja medioiden kautta tiedottaminen ei ole enää yksisuuntaista: käyttäjät ovat aktiivisesti mukana muun muassa itsenäisen sisällöntuotannon ja uutisaiheiden kommentoinnin muodossa. Tämä vaatii myös suurelta yleisöltä aivan erilaista medialukutaitoa kuin ennen.

Journalismin tila nykypäivänä

Journalismin tulevaisuus

Kaikki suuret murrokset ja muutokset herättävät väistämättä monia kysymyksiä. Journalismin tulevaisuus onkin puhutteleva aihe, eikä vähiten sen vuoksi, että se on melko täynnä epävarmuutta. Unescon järjestämässä seminaarissa vuonna 2017 kiinnitettiin huomiota valeuutisten, resurssipulan ja journalismia vastaan tehtyjen hyökkäysten vaikutuksesta median ja journalismin tulevaisuuteen. Valtavat poliittiset, taloudelliset ja tekniset muutokset maailmassa ovat väistämättä muokkaamassa myös tiedonvälitystä. Samalla järjestö halusi myös valaa uskoa siihen, että journalismi ja ilmaisun- ja lehdistönvapaus ei ole katoamassa mihinkään: moderni yhteiskunta ei voi kehittyä ja toimia ilman riippumatonta, ammattimaista journalismia. Muuttumis- ja sopeutumiskykyä tullaan eittämättä tarvitsemaan kaikilta osapuolilta. Eräässä toimittajien seminaarissa ennustettiin, ettei kolmenkymmenen vuoden kuluttua olisi enää ollenkaan vakituisille toimittajille työpaikkoja; elanto tässä työssä hankittaisiin freelancerina ja tekstisisällön tuottamisella erilaisille organisaatioille. Yleistoimittajien sijaan freelancer-toimittajat olisivat pitkälle erikoistuneet omiin aihealueisiinsa, ja journalistinen sisältö jaettaisiin tehokkaasti personoituina erilaisten koostealustojen kautta. Toisin sanoen, sisällöt ja tekstit eivät olisi enää suunnattuja valtaville massoille, joten toimittajien ilmaisutyyli, tulkinnat ja aiheet olisivat melko vapaita: käyttäjät etsisivät sisältöjä juuri omien kiinnostuksen kohteiden ja oman maun mukaisesti. Jokaiselle siis jotakin yksilöllisesti, journalismin perusteita ja etiikkaa unohtamatta – ehkä tässä piilee journalismin tulevaisuus!